Tolarintie 4 ja 8 taloista tarinaa
Pohjois-Haaga, ilmakuva, edessä Thalian aukio. Taustalla Tolarintie 4-8 rakennustyömaa 1955. Kuva Helsingin kaupunginmuseo
Tolarintie 4 ja 8 rakennettiin 1955. Kuva Jansson P-O. Helsingin kaupunginmuseo
Pohjois-Haagaa, ilmakuva. Edessä (Tolarintie 4-8) rakennustyömaata Pastori Jussilaisentie 3–5 E-N kohdalta 1955. Kuva Helsingin kaupunginmuseo
Pohjois-Haagan rakennusinventointi 2006 Tolarintie 4 ja 8 kiinteistön talot tunnemme näillä osoitteilla paremmin. Tolarintie 4 A-D, Pastori Jussilaisentie 3–5 E-N, Pastori Jussilaisentie 7 N-P, Ohjaajantie 5-7 R-U, Tolarintie 8 V-Y.
Pohjois-Haaga Tolarintie 4, 6 ja 8.1992. copy©Helsingin kaupunkimittaustoimisto
Rajaavien katujen vastapuolella on asuinkortteleita, eteläpuolella on Hagaron vanhainkoti ja yksittäinen kerrostalo. Pitkänomaisessa korttelissa maaston korkeus vaihtelee huomattavan paljon, noin 19,5 metristä 32 metriin mpy. Korttelin alkuperäistä kalliomaastoa on säilynyt koulupihalla ja paikoin korttelin luoteisosassa. Asuinrakennusten tontit kehystävät U-kirjaimen muotoisena ryhmänä länsisivulla sijaitsevan koulutontin. Kortteliin muodostuu kaksi rakennusryhmää: pohjoisosan kolmen rakennuksen rajaama pihapiiri (Tolarintie-8, Ohjaajantie 5-7, Pastori Jussilaisentie 7). Pastori Jussilaisen tien linjaa noudattava, poikkeuksellisen pitkä, porrastuva kerrostalo ja siihen nähden kohtisuoraan oleva, itä-länsisuuntainen kerrostalo (Pastori Jussilaisentie 3–5 ja 7). Korttelin reunoille sijoittuvat rakennukset muodostavat kadulta suojattuja pihatiloja. Pohjoisosan rakennusten rajaama piha-alue aukeaa etelään Tolarin koulun tontin suuntaan. Kulku pohjoisosan piha-alueelle tapahtuu tontin kulmista, muilta osin korttelin molemmilta reunoilta. Länsireunan rakennuksen sisäänkäynnit on sijoitettu yhteisen piha-alueen puolelle, pohjoisreunalla sisäänkäynnit ovat sekä kadun että pihan puolella. Itäreunan rakennusten ulko-ovet ovat kadun puolella. Eteläreunan rakennuksen sisäänkäynnit on sijoitettu sekä pohjois- että eteläsivulle. Parvekkeet ovat johdonmukaisesti länsitai eteläpuolella. Kolmikerroksisten rapattujen, harjakattoisten asuinrakennusten julkisivut noudattavat koko korttelin osalta yhtenäistä ulkoasua, jonka tunnusomaisia piirteitä ovat tiilikatto, valkoisella kehyksellä korostetut neliömäiset ikkunat, sisäänkäyntikatokset ja osittain sisään vedetyt parvekkeet, joissa on siro pyöröteräskaide. Kellarikerroksiin kuuluu ikkunoita. Maanpäällinen kellari sisältää osittain autotalleja ja muutama kerhotila. Maisemasuunnittelija / Puutarha-arkkitehti Elisabeth Koch toimi vuosina 1925–1955. Kochin suunnittelemia kohteita Pohjois-Haagassa on useampia. Koch mainitaan puutarhasuunnittelijaksi työselityksissä Tolarintie 4 ja 8 (1955). Helsingin kaupungin kiinteistötoimiston tonttiosaston puutarhakonsulenttina Arkkitehdin vahvistetussa asemapiirroksessa (1955) on esitetty pihajäsentelyn alkuperäiset periaatteet. Tontin länsi- ja luoteisosassa on paljasta kalliota ja muutamia puita, koilliskulmassa paikoitustasku ja itäsivulla nurmikkoa sekä puuryhmiä. Pohjoisen pihapiirin länsi- ja pohjoissivulla kulkevien käytävien lisäksi piha-alueelle on suunniteltu kapeita, polveilevia polkuja. Yhtenäisen nurmikkoalueen lomaan on sijoitettu kuusikulmainen leikkikenttä, suorakaiteen muotoinen kuivausalue ja lipputanko. Puuistutuksia on esitetty ainoastaan länsiosaan, jossa on myös avokalliota. Oleskelualueen lähellä on merkintä ”paikalleen jäävä puu”. Itäsivun pitkän kerrostalon (Pastori Jussilaisentie 3–5) pihan puolelle on esitetty nurmikkoa, muutamia yksittäispuita, kuivauspaikka ja kapea polku. Toiminnat on keskitetty tontin eteläosaan, jossa on sekä paikoitustasku että nurmikon kehystämä, kahden kuusikulmion muodostama leikkikenttä. Ensimmäisen pihasuunnitelman toteutuksesta löytyy tietoa 1950-luvun valokuvista ja viistoilmakuvista. Nykyisin pihalla on oleskeluryhmiä ja sisäänkäyntien yhteydessä on nykyisellään kausi-istutuksille varattuja astioita. Pihan eteläreunaan on myöhemmin rakennettu itä- länsisuuntainen pysäköintialue, jonne ajetaan Tolarintieltä. Koulupihaan rajautuva karu asfaltti-alue on jäänyt ilman rajaavia istutuksia. Pihapuustoa on lähinnä koulutonttiin rajautuvalla kaistaleella. Eteläisen asuinrakennuksen eteläsivulla on nurmialue, käytävä ja kaksi ”pysäköintitaskua”. Tontin kaakkoisosassa on alkuperäisen täsmällinen muotonsa menettänyt oleskelupiha. Tontin rajaa sivuaa kevyen liikenteen puistoraitti. Helsingin kaupunki- Kaupunkisuunnitteluvirasto ================================================
Asuntojakauma - Tolarintie 4-8:ssa
1h+k 32,0 33 / kpl 2h+kk 48,0 27 / kpl (min - max m²) 2h+k 50,8 - 53,0 99 / kpl 3h+k 40,5 - 69,5 33 / kpl
Tolarintie 4,n näkymää vuodelta 1956.-hiljaiselta näyttää, pihat ovat vielä laittamatta. Kuva©Markku Poutanen
Tolarintie 4:ssa rakennusvaihe 1956.- asukkaat muuttivat elokuussa. Kuva©Markku Poutanen
Tolarintie 4-piha 2008. Kuva©Markku Poutanen
Ohjaajantie 5-7 T -kellarin ovella talonmies Pentti Poutanen seisoskelee 1957. Alhaalla näkyy Pastori Jussilaisentie 7 P kulma ja taustalla Ohjaajantie 4 taloa. Kuva-copy©PHK
Markku muistelee menneitä ”viimeinen väri päässä” 01.12.2009. Kuva©Markku Poutanen
Kuva kesäkuun alussa 1956 (Markku sylissä) -huom; ei verhoja ikkunoissa, rakennusjätteitä pihassa. Kuva©Markku Poutanen Tolarintie 8 ensimmäiset asukkaat 1956 kesäkuussa oli talonmies Pentti Poutanen perheineen. Samoihin aikoihin Tolarintie 4:ssä muuttivat talonmies Yrjö ja Pirkko Hirvi perheineen. Talonmiehet tutustuivat taloyhtiön pannuhuoneen lämmitysjärjestelmään, saunaan, pesutupaan. Kaikki paikat olivat tarkistettava ennen asukkaiden tuloa. Tämän jälkeen uudet asukkaat muuttivat samana kesänä Elokuun 14, -15 päivä asuntoihinsa. Elokuussa Jengiä rupesi lappaa asunnoille, kun "Ellun-kanaa". Silloin talot olivat lopullisesti muuttovalmiit. Adolf Lindforsintien kympit valmistu samoihin aikoihin. Muuttokuormia tuli mitkä milläkin kyydillä. Oli Elannon ja Vicktor Ek kuorma-auto. Snadimpia kamoja henkilöautoilla. Muistan Keijon faijan Ifan ja Loimukosken Taxi Popedan tai oliko jo silloin "Leena". Huuskosen Faija tsombas MZ moottoripyörällä Pastikselle, takasitsi oli erillinen istuin kierrejousilla varustettu ja siinä oli sivuvaunu. Oltiin tietysti jeesaamassa tavaroiden kannossa ja näin päästiin tutustumaan kundeihin ja gimmoihin. Ihastuin heti yhden gimman kolmipyörään muuttokuormassa ja sain jopa sillä snadisti tsombailla Ohjaajantien jalkakäytävällä. Taisi olla Honkavaaran Kirstin kolmipyörä. Porukat kantoivat muuttoroskia polttouuniin, asfaltti höyrysi uutuuttaan. Iltaisin kuunneltiin radiosta Markus-sedän ohjelmia ennen TV,tä. Faija lupasi viedä meidät taas kuitenkin ensi vuonna Eltsun ajoihin, vaikka asuttiin (muka) kaukana. Tolarinkoulun rakennus oli kesken Lokakuuhun saakka, jolloin se valmistui. Tulipahan väriä ja touhua meidän taloyhtiöön, olisiko tullut jokin 350-450-henk. Tolarin koulun toisella puolella olevassa taloyhtiössä Tolarintie 4,sä oli samanlainen hösis ja sinne porukkaa muutti ainakin saman verran Hirven Ykän reviiriin. Tämä lapsimassa tuotti myös sen että Tolarin koulussa oppilaat kävivät 50-luvun lopulla koulua kahdessa vuorossa oppilas määrän ollessa noin 1600/henk. Pohjois-Haagan vuokratalojen kiinteistöisännöitsijänä toimi silloin vuodesta -55 lähtien Antero Nevaja. Hän oli tiukka, mutta asiallinen entisaikojen "issari". Tämän jälkeen Nevajan isoihin saappaisiin hyppäsi Veikko Vermilä jatkamaan. Nykyisin talomiestoiminta on loppunut ja siirrytty huoltomiehiin. Nykyisin toiminta on kokonaisuudessa Heka-Haaga Oy alaisuudessa.
Lapsilla oli iso piha, missä tultiin tutuiksi. Meitä oli pihapiirissä jokin parisataa lasta 1956. Kuva©Markku Poutanen
Tolarintie 8-piha 26.09.2009. Kuva©Markku Poutanen
Tolarintie 8-piha, talonmiehen Fiat 500 näkyy tallin edessä 1960. Kuva©Markku Poutanen
Tolarintie 8:ssa Joulukuu1991. Kuva Markku©Poutanen
Tolarintie 8-piha, taustalla Tolarin kansakoulu ja sittemmin Tolarin ala-aste 24.05.2007. Kuva©Markku Poutanen
Talon asukkaille rupesi tulemaan näköradioita, eli TV "töllötin" teki valloituksen 1957
Talonmiehen TV-lupa 1958, Kuva-Copyright©Markku Poutanen
Ensimmäinen telkkari oli kelloseppä Suomalaisilla. Sen jälkeen talonmies Poutasen Pena hommasi "töllöttimen" 1957. Ensimmäisenä vuonna -57 ei muistaakseni lupamaksuja ollut ollenkaan. Ohjelmatarjonta oli niin vähäistä kun kaksi kertaa viikossa. Toki katsoimme myös Tallinnan Kaugnäkemis-keskuksesta heikkolaatuista kuvaa kun muuta töllötettävää ei ollut. Yleisradio aloitti säännölliset televisiolähetykset 1958 ja ruvettiin perimään lupamaksuja. Siis talonmies oli kehityksen kärjessä, lupanumerollaan Suomessa no: 826.
Talonmies Poutasen TV - PHILIPS 1958. Kuva©Markku Poutanen Avasimme Philips TV,n jos oli ohjelmaa tiedossa. Ennen ohjelman alkuun tuli aina Suomen Television tunnus, neljä joutsenta joiden keskellä luki Suomen televisio. Lopputunnuksessa teksti katosi, sitten joutsenet menivät kauemmaksi ja tausta katosi. Tätä me ihmeteltiin kun tuli vielä ääni.
Ohjelmat olivat amerikkalaistyyppiset, kaupalliset lähtökohdat, ohjelmat olivat asia- ja viihdeohjelmaa sekä ulkomailta ostettuja erilaiset sarjafilmit ja elokuvat. Kuuluttajana toimi silloin TES-sä Lenita Airisto ja YLE,n puolelta Teija Sopanen. Jengiä lappas kylään kun "pipoa" aina sinne missä oli tämä töllötin, maattiin leikkikavereiden kanssa lattialla vierekkäin, vanhemmat ja vieraat tuoleilla, töllötettiin ja töllötettiin. Mutsi passasi sekä syötti ja juotti vieraita. Seurustelut jäivät minimiin. Kun ohjelmat loppu, porukat lähtivät kotiin ja tiskattavaa riitti. Aiemmin kyläiltiin paljon sukulaisissa tai ystävillä seurustelemassa nyt tämä kaikki kanssakäymiset hiipuivat hiljakseen. TV oli tehnyt Tolarintie 4-8:ssa valloituksen. Vuoden 1962 syksyllä lähetettiin taivaalle Telstar-satelliitti, joka välitti suuren maailman uutistapahtumat nopeasti kaikkialle Eurooppaan. Muistan hyvin kun seurattiin lähetystä missä John F Kennedy murhattiin 1963. Raskaansarjan nyrkkeilyotteluita seurattiin myös tiiviisti aina aamuyöstä. Suosikkini oli silloin Floyd Patterson ennen Cassius Clayn valtakautta ja olihan siinä välissä Sonny Liston sekä Ingemar Johansson jotka sotkivat välillä "pakan". Ingon innoittamana sain "Ingo-haalarit" siis hirveen väriset vihreät farmarihousut. Lähdin myös salille bograamaan ja liityin Viipurin nyrkkeilijöihin 1962. Vasta 1964 perustettiin TV 2-kanava kun YLE osti Tesvision ja Tamvision osakeenemmistöt ja tämän myötä ohjelmatarjonta parani.Tietysti tuli tarkkaan seurattu kaikki urheilut, Olympialaisten aika oli huippu. Kesä ja talvi Olympialaiset katsottiin tarkkaan. Kesä / Rooma, Tokio, Meksiko jne. Talvi / Sguaw Valley, Innsbruck, Grenoble jne. Kotimaiset kisat ja kaikki jalkapallopelit päälle. Ohjelmistosta muistan mitä seurattiin -Tarvajärven "Rahat tai Laatikko" siitä muistan kun Tarva keräsi poliiseille autoja (VW), "Tupla tai Kuitti" tietokilpailu (kyllä-Kivikoski), "Rin-Tin-Tin" missä oli poika susikoiran kanssa armeijassa ja kersantti O`Hara, "Ivanhoe" oli inkkari-länkkäri juttuja, "Lassie" joka kertoi perheestä ja pojan sekä koira ystävyydestä, "Bonanza" kertoi isästä ja kolmesta veljeksestä karjatilalla oli Länkkäri, "High Capparal" oli karjatila länkkäri. "Virginialainen", "Lännen tie" ja "Wagon Train" kertoi karjanajoista preerialla ja siinä oli se hyvä vanha hampaaton guppe kokki-karjapaimen sekä sankari Flint. "Robin Hood" ja Munkki-Tuck, "Musta ori" oli villi hevonen jota aina jaagattiin kiinni, "Highway Patrol" ja "Valtatie 66" olivat Amerikkalaisia maantie poliisisarjoja, "Ironside" kertoi rikospoliisista joka liikkui rullatuolissa ja siirrettiin paikasta toiseen isolla paku-Rellulla, "Tri Kildare" ja "Ben Gasey" olivat sairaalasarjoja, "Perry Mason" lakimiessarja, "Lahjomattomat" Eliot Ness ja Al Gabonen jengi, "Takaa ajettu" kertoi kundista joka meni aina hanee kun sitä syytettiin vaimonsa murhasta, "Harry Lime, kolmas mies" joka seikkaili jossain isoissa viemäreissä tai tunneleissa, "Pyhimys seikkailee" R Moore ja T Curtis, Oli vielä "Näkymätön mies". Sen pää oli kääritty sideharsolla. Sarja alkoi siitä aina kun kääri sitä sideharsoa pois. Näkymätön poisti myös valkoiset hanskat, sekä heitti palttoon pois, siitä ei nähty mitään (vaude, mikä jätkä), Musiikkiohjelmat oli tosi suosittuja –Nuorten-tanssihetki, missä käytiin poplistat läpi aina keskiviikkoisin ja muistan Jerry Williamsin Suomenvierailu, mistä tykkäsin. Ohimennen, Monkees, sekä missä Ricky Nelson lauloi... olivat kaikki nuorisolle suunnattuja musiikkipitoisia ohjelmia. "Speden saluuna" missä Spede yritti saada baaritiskiltä maitolasia kiinni. "Me Tammelat", "Hanski", "Piippu-Salmensuu" television ensimmäinen säämies, "Kylli-täti" ja piirustukset, "Onni-klovni" ja "Fakiiri Kronblom", olihan niitä, jotenkin näin se meni. On sitä nyt jo kuusikymmentä vuotta töllötetty ja vielä töllötellään, vaikka on viimeinen väri päässä. Televisiot korjattiin siihen aikaan aina kotona. Tuli mies ja yleensä vaihtoi jonkin palaneen putken ja antoi laskun. Ei niitä viety yleensä korjattavaksi mihinkään, kun autokanta oli niin vähäistä millä niitä olisi kuljettanut. Lopuksi vielä pieni kevennys, kun muistu mieleen. Jokaista TV:tä varten asennettiin oma antenni kerrostalon katolle, siis piiskoja riitti ennen yhteisantenni aikaa. Näin se oli näissäkin taloissa. Alkuaan talonmies niitä täälläkin asensi, kuuluiko talonmiehen tehtäviin tai ei, sitä en tiedä. Kerran faija oli taas katolle menossa Ohjaajantien T-rapun vieressä olevilla piipuntikkailla. Meni katolla häärimään "konkurssiharavaa", tällä nimellä sitä antenni kutsuttiin. Johtui varmaan siitä kun TV + anteeni maksoi tavallisen työntekijän 2 -4/kk palkan. Silloin talonmiehen rouva (mutsi) oli kauppaan menossa ja faija näki katolta. Huuti sieltä että tuo samalla vihreätä Norttia. Pena oli kova blaadaa. Faija jatkoi antennin asennusta ja aika kului. Pelästyi yht`äkkiä kovasti, kun mutsi oli räystään reunalla tikkailla Nortti aski kourassa, tässä on röökis. Oli se temppu, kun oli kiivennyt kolmannen kerroksen talon räystään reunalle mekko heiluen. Lähti alas ja samalla kysyi, milloin laitan sopan kiehumaan. Talonmies oli H-Moilosena ja pyöritti päätä. Faija kun tuli alas katolta ja "kehui" mutsin temppua. Talonmiehen rouvaa ei räystään reunalla sen jälkeen nähty.
Pojat länkkäreinä pihalla 1956. Kuva©Markku Poutanen
Markku ja "Ankka" Ohjaajantien 5-7 parvekkeella 1956. Kuva©Markku Poutanen
Kivat, piha sekä koulukaverit palmikkotukkaiset tytöt Kirsti Honkavaara ja Raisa Pasivirta 1959. Kuva Markku Poutanen Molemmat muuttivat taloyhtiöön Kirsti 8,n ja Raisa 4 puolelle 1956. Kirsti muisteli minulle vuosia jälkeenpäin ensi tapaamistamme; - muistan kun muutettiin Ohjaajantie 5-7 S, olit silloin kadulla vastassa kun kannoimme muuttotavaroita kuormasta. Näit kolmipyöräiseni, kun kuljetin sitä; - varo, tyttö kun ajat että ei renkaat sula, asfaltti on niin uutta ja kuumaa.
Joulunaikaa talonmies Poutasen kotona, Markku saanut nallipistoolin 1958. Kuva Markku©Poutanen
Anne Taavitsainen, Timo Sundström, Jukka Eklund ja Heikki Taavitsainen Ohjaajantie 5-7 piha 1961. Kuva T.S / nouseva
Vasen, Eero Dahlgvist, Timo Sundström, Pekka Eglund, Heikki Taavitsainen ja Timo Soikkeli Ohjaajantie 5-7 piha 1962. Kuva T.S / nouseva
Antero "Antsu" Liljeström, Torsten "Tode" Holmström, Hannu "Vinski" Nurmio ja Klaus "Klasu" Teerikangas 1962, Kuva©nouseva 1950-60 luvulla ”Antsu” ja ”Vinski” asuivat Tolarintien 4,n puolella ja ”Tode” sekä ”Klasu” 8,n puoleisissa taloissa.
Kuusikymmen luvun nuorisoa Raimo "Jallu" Wickman, Esko Liestevaara, Jukka Saarelainen. Kuva©nouseva Raimo "Jallu" Wickman asui Näyttelijäntie 20:ssa veljensä (Haagan Elvis) Cassun kanssa. Esko Liestevaara, broidinsa Jukka "Boi-Boi" ja siskonsa Marja asuivat Tolarintie 8:ssa.V. Jukka Saarelainen asui Pastori Jussilaisentie 7. P. Näitä kaikkia yhdisti musiikki ja kitarayhtye The Swaggers.
Seppo Kankola ja Honda Pastori Jussilaisentie 3-5,n tallin edessä. 1965. Kuva©nouseva
Taustalla vasen; Lassaksen Pekka, Hannu Halonen, Markku Wendelius, Kari Pilvi (Alttoviulisti Ahti Pilven poika), edessä Markku Poutanen ja Solifer Speed Pastori Jussilaisentie 7. 1967. Kuva©Markku Poutanen
Neljänpolven Häkkiset, Christer, Irma, Signe ja Sami 1976. Kuva©nouseva
====================================== Mainittakoon muutamia asukkaita jotka asuivat Tolarintie 4-8 taloissa
Lauri Lehtinen. Kuva HJK Lauri Lehtinen-jalkapalloilija Pastori Jussilaisentien 3–5,n taloihin oli myös muuttanut 1956 jalkapallolegenda Lauri Lehtinen. Samana vuonna -56 Suomen Palloliitto ja Urheilutoimittajain liitto valitsivat hänet vuoden jalkapalloilijaksi. HJK,sta Lauri Lehtinen edusti vuosina 1943–1962 ja hän pelasi 231 pääsarjaottelua. Lehtinen on edustanut HJK kautta aikojen viideksi eniten seuran satavuotisen historian aikana. Lehtinen oli yksi neljästä urheilijasta, jotka kuljettivat olympiatulen Helsingin olympiastadionin torniin vuoden 1952 kesäolympialaisten avajaisissa. Soihtua juoksuttivat jyrkkiä portaita pitkin Martti Laitinen (jalkapalloilu, Ponnistus), Åke Forsberg (jalkapalloilu, KIF), Onni Sallinen (pesäpalloilu, TMP) ja Lauri Lehtinen (jalkapalloilu, HJK). Ylhäällä tornissa Lehtinen luovutti soihdun tornin huipulla olleelle Hannes Kolehmaiselle, 63, joka Tukholmassa 1912 oli juossut Suomen maailmankartalle.
Raimo "Raikka" Elo 2005. Kuva©Markku Poutanen Raimo "Raikka" Elo Jalkapallolegenda Raimo Elo vietti nuoruuden Puu – Pasilassa. Muutti Pohjois-Haagaan (vuotta en muista) ja asui Tolarintie 8 V. Raimo toimi näiden talojen pitkäaikaisena talotoimikunnan puheenjohtajana. Välihyökkääjänä ja tukimiehenä pelanneen Elon ura alkoi 1960 ja uran paras saavutus oli SM-hopea HIFK:ssa 1971. Ikuinen muisto: FC POHU kunniajäsen Raimo Elo on poissa
Christer Hugo "Cisse" Häkkinen 1956. Kuva©Markku Poutanen Häkkisen veljekset Häkkiset muuttivat Katajannokalta, elokuussa 1956 Ohjaajantie 5-7 S. Muutaman vuoden siinä asuttuaan muuttivat isompaan asuntoon, Tolarintie 8 X. Häkkisen Hugolla "Hugo sisään" ja Irmalla oli kolme poikaa. Poika troikasta vanhin oli Dennis "Denkku" (Forssell) joka toimi aktiivisesti menestyen FC-PoHu jalkapallopiireissä ja on seuran kunniajäsen. Nykyinen FC-Pohun puheenjohtaja Esko Manninen asui tämän talon viereisessä Y rappu. Denkusta; - muistan kun hän tienasi omat rahat tsupparina 50-luvulla. Oli Pastori Jussilaisentie 3 alakulmassa olevan Koistisen kaupan tsuppari. Vei ihmisille kauppaostokset kotiin kolmipyöräisellä tsuppari fillarilla jonka edessä oli iso kuljetuslaatikko. Muita kauppiaita siinä kulmassa oli, Eronen ja Karttunen. Näiden järjestystä en muista, kuka milloinkin oli omistaja -56v eteenpäin. Aina kun nähtiin Denkun menevän, niin silloin me pikkupojat juostiin perässä ja laulettiin, -tsup, tsup, tsupparii, Koistisen pikkuinen tsuparii... Denkulta ”paloi pelihousut” kun polki selkä hiestä märkänä mäkeä ylös. Tämä kuvaa hyvin sitä, että suurilla ikäluokan nuorisolla ei rahaa enemmälti ollut. Keskimmäinen veljeksistä "Kenne" joka oli nopein ja kovin kundi pihapiirissä. Pieni tarina Kennestä; -kerran Kenne kavereiden kanssa meni Tolarintie 4 Vartiasilta lainaamaan nyrkkeilyhanskat. Saivat vaan yhden parin. Kenne sanoi, - ei haittaa minä otan vasemman rukkasen. Menivät nyrkkeilemään Pastori Jussilaisentie 7 P pommisuojaan missä myös paljon pelailtiin pingistä. Yksi hanska per poika matsit alkoivat. Vapaa käsi oli pidettävä tiukasti selän takana ja sillä hanskattomalla handulla ei saanut lyödä. Kenne finstasi kaikki matsit ja tämä kuvaa hyvin hänen lujaa luonnetta ja maine kasvoi kaveriporukassa. Kenne oli oikein kunnon rasvalettinen Rokkari. Nuorin ja kuuluisin oli iloinen Christer Hugo "Cisse" Häkkinen, hänet hyvin muistetaan Hurriganes yhtyeen legendaarisena basistina. Kisse aloitti uraansa The Coyotes yhtyeessä. Cisse houkutteli minuakin mukaan bändiin. Soittelin siihen aikaan hiukan kitaraa. Coyotes bändin jälkeen Kisse meni toiseen Haagalaiseen yhtyeeseen The Swaggers joka silloin muutti nimensä Mister Five:ksi. Tähän kokoonpanoon tulivat Häkkisen veljekset mukaan, Kenne (laulu) ja Cisse (komppikitara).kun Raimo ”Jallu” Wickman meni armeijaan. Crister Häkkinen oli -61 Eino Ruutsalon elokuvassa Hetkiä yössä. Kissellä oli elokuvassa pieni osa (nimellä Christer Häkkinen) (poikana puussa), kuten myös Ruutsalon pojalla Juha Ruutsalolla. Ruutsalot asuivat silloin naapuri taloissa Tolarintie 9. Tämä veljestroikka oli hyvin suosittuja pihapiireissä. Tulivat kaikkien kanssa hyvin toimeen. Olivat reiluja, avuliaita ja useasti (taskurahapalkalla) töissä talonmiehen apulaisena. Monet kerrat talvella lumitöissä, koneita ei siihen aikaan ollut ja kesällä nurmikkoa leikkaamassa. Talonmies "Poutasen peltoa" riitti, sillä nimellä sitä isoa nurmikkoa kutsuttiin. Myös jätepaperin keräys oli hyvin suosittu tapa saada jotakin hankittua.. Taloyhtiömme isosta koosta johtuen paperia riitti. Jokaisella korttelilla oli oma keräysreviiri, mihin ei ollut hyvä ulkopuolisten mennä. Paperipinoja kuljetettiin Thalian aukion keräyspisteeseen talonmieheltä lainaamilla kottikärryillä. Tästä pääset lukemaan vielä Cisse Häkkisestä stoorin Cisse sai muistolaatan Laajasuon liikuntapuistoon 2015
Jukka ja (hyppykeppi) Mikko Eurovision laulukilpailu 1974. Kuva: Leif Öster Kuoppamäen veljekset Montun veljekset, eli Jukka ja Mikko Kuoppamäki muuttivat 1956 Tolarintie 4:ään. Kävivät useasti Pastori Jussilaisentie 7:än pommisuojassa pelaamassa pingistä. Kävin heille joskus avaamassa oven ja samalle he opettivat minulle pingiksen peluuta. Jukka Kuoppamäki voitti mm television Syksyn sävel –kilpailun 1973 kappaleella ”Kultaa tai kunniaa”. Esityksessä Mikko Kuoppamäki - rumpali, lyömäsoittaja esiintyy ”Hyppykeppinsä” kanssa taustalla. Mainittakoon että Mikon luokkakaveri Pohjois-Haagan yhteiskoulussa oli Vesa-Matti Loiri. joka asui siihen aikaan Santavuorentie 3:ssa Tämä kolmikko joskus esiintyi Tiernapoikina.
Sosiaalineuvos Bo Ekelund. Kuva HS Sosiaalineuvos Bo Ekelund, vaimo Pepi ja poika Robert asuivat aikoinaan Tolarintie 8:ssa X. Lasten Päivän Säätiön ja Linnanmäen huvipuiston pitkäaikaisin toimitusjohtaja Ekelund toimi Linnanmäen henkilökunnan ja huvipuistonpäällikkönä. Hän oli mukana toteuttamassa uudistuksia, kuten Vuoristorataa ja Peacock- teatteria. Hän toimi tehtävässään vuodesta 1958 lähtien ja aina vuoteen 1987 saakka. Tasavallan presidentti myönsi hänelle sosiaalineuvoksen arvonimen vuonna 1971 ja Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkin hän sai vuonna 1967. -muistan hänet hyvin, antoi meille useasti Linnanmäelle vapaalippuja eri laitteisiin ja lippuja Peacock -teatteriin. Filmi - Sara Ekelund ja Lasse Mårtenson Linnanmäellä 1974
Ossi Aallon orkesteri 1951. Ahti Pilvi edessä toinen oikealta. Kuva Jazz & Pop arkisto Alttoviulisti Ahti Pilvi Helsingin kaupunginorkesterin alttoviulisti Ahti Pilvi muutti perheineen Pohjois-Haagaan 1956, Ohjaajantie 5-7 R. Ahti syntyi Kokkolassa 1918 ja viulunopinnot aloitti 1925. Muutama vuosi myöhemmin Ahdin kiinnostui myös vaskipuhaltimiin ja soitti mm kornettia Hämeenlinnan Pelastusarmeijan soittokunnassa. Muutettuaan 16-vuotiaana Helsinkiin Ahti Pilvi aloitti pasuunansoiton ja elätti itsensä soittamalla monessakin ravintolaorkesterissa. Verotussyistä tuli ravintolaorkestereitten tuolloin esittää aluksi tunnin verran klassista musiikkia. Ahdin merkittävimmiksi tulivat aikoinaan ennen sotia 1938 Dallapé (pasuuna) ja sotien jälkeen hän siirtyi Kullervo Linnan orkesteriin. Ahti soitti myös pasuunaa Ossi Aallon orkesterissa. Ulkomaisten esikuvien mukaan kansainvälisen tason big bandiksi pyrkinyt joukkue esiintyi vuosikaudet Helsingin Työväentalossa ja kesällä 1946 vieraili menestyksekkäästi Tukholman Nöjesfelt-huvipuistossa. Ahti Pilveä kiinnosti jatkaa kesken jääneitä viuluopintojaan, ja siirtyi Helsingin kaupunginorkesterin 1955 ja oli orkesterin viulistina / alttoviulistina 26 vuotta. Ahti Pilvi oli kuollessaan 95-vuotias 11. marraskuuta 2013. Markku muistelee; -menimme jengillä figelistin eli "Mozartin" ikkunan alle ja viulu vinkui kovaa. Vislattiin Ahdin pojalle Karille. Lähtisi meidän messiin tekee pajupillejä. Pilven Kari tuli fönäriin ja huuti sieltä kolmannesta kerroksesta -mun pitää vetää vielä pari Sibeliuksen stygee. Tiedettiin syy miksi Kari soitti. Ahdilta oli taas "palannut nuotit" ja rankasi Karia soittamisella, jos oli tehnyt jotain pahaa kun itse oli sinfonioissa figelistinä. Soitto loppu ja Häkkisen Cisse möläytti, -must ei tuu ikinä figelistii, me kriinattiin.
Timo "Ruide" Vartiaisen hanskat. Kuva©Markku Poutanen Nyrkkeilijä Vartiaiset Vartiaisen perhe muutti Lauttasaaresta Tolarintie 4 1956. Veljeksiä oli kolme Timo (Ruide), Tuomo (Laani) ja nuorin veljeksistä Matti (Masa). Tutustuimme tähän Vartiaisten veljes troikkaan, pihalla, koulussa, kirkon takana olevalla kentällä ja Haagan hyppyrimäen maastossa. Timo "Ruide" muistelee muuttoa; -meidän kundien tehtävänä oli pahvien vienti roskikseen ja Pastiksen taloon muutti jengiä samaan aikaan. Yhteisen pihan myötä myös roskis oli yhteinen. Meidän kanssa samoissa touhuissa oli suunnilleen samankokoinen jannu. En tiedä miten siinä kävi, mutta heti oli piden mestaruudesta yritettävä. Vastustajani oli käytävällä alapuolellani, Pastis 3 puolella. Luulin että minulla oli yli ote. Väärin luulin. Nyrkki sujahti nenään ja flaidis oli ohi Stålin Peran kanssa. Nenään tuli kun olin kaksi vuotta nuorempi. Sit kun sain iässä (koossa) kiinni, ei tarvinnut enää flaidata. Muistan kundeja joiden kanssa pyörittiin Pärre, Seebu, Pera, Montun broidikset Jukka ja Mikko, Kingelo, Ekku, Toto, Niki, Nylle, Hara, broidikset Kari, Kimmo ja Pasi, broidikset Sepe ja Jukkis, Bänkky Veljeksistä Timo ja Tuomo rupesivat harrastamaan nyrkkeilyä Olavi isänsä innoittamana. Timo "Ruide" Vartiainen (Helsingin Voimailijat) saavutti jopa raskaan sarjan SM 1972, + 81 kg. "Ruide" kävi myös -70 luvun lopulla Tikkurilassa muutaman ravintolannäytösotteluja bokraamassa, jengiä oli kun pipoa aina katsomassa. Timon muutto Punkaharjulle poiki sen että sai työn ja harrastuksen yhteen. Timo on sen jälkeen tehnyt merkittävän työn kuntonyrkkeilyn parissa Punkaharju / Savonlinna akselilla. Tuomo "Laani" puolestaan voitti piirinmestaruuden nyrkkeilyssä -67 Etelä-Haagan vanhalla työväentalolla. Tuomo kuitenkin lopetti nyrkkeilyn kun vastustaja löi päänsä niin pahasti lattiaan ja taju meni pitkäksi aikaa. Tuomo oli aikoinaan myös Helsingin paras nuorten mäkihyppääjä 60-luvulla. (tästä lisää Haagan hyppyrimäki). Tämän jälkeen hän keskittyi kuvataiteiluun. Vartiaisilla oli sali. Puusepänverstaan ja taidehuoneen yhteyteen tehtiin bograussali jota hoiti veljesten isä Olavi ja setä Leo. Tästä salista lisää Kimmo Lujan kirjoittamana.
Hans "Hasse" Rautio Nouseva -ilta IDA-Ravintola 2010. Kuva©Markku Poutanen Hans "Hasse" Rautio Rautiot muuttivat 60-luvun puolivälissä Tolarintie 8:an X. Hans "Hasse" Rautio ja kolme tosi nättiä siskosta.Vanhin Margarethe (Gethe) joka myöhemmin meni Pastori Jussilaisentie 5 asuneen Matti Myyryläisen kanssa jiftikseen. Monica (Moca) ja nuorin vilkas Solbritt (Obi). Samassa rapussa missä Häkkiset perheineen asui. Hans "Hasse" Rautio on pitkän ajan ja monitoiminen musiikkiammattilainen, rumpali, sovittaja, tuottaja, joka aloitti rumpujen soittamisen 13v.. Hans Rautio toimi aikoinaan mm CBS:n tuotantopäällikkönä ja Sony Musicin sekä Fg-Naxoksen toimitusjohtajana 2000 luvulla. Hassen ensimmäinen bändi taisi olla Progress 1966 joka treenasi Pohjois-Haagan ostarin kellarissa ja soittivat useasti (vuokranmaksukeikalla) ”Räkälän” bändi-illoissa -68 Myöhemmin country-yhtye Horseshoe ja rummuissa Hasse voitti Suomen Country-yhtyeiden mestaruuden 1982. Horseshoe sijoittui neljänneksi mm Hollannissa country-yhtyeiden Euroopan mestaruuskilpailuissa 1983. Levyraadissa 1978 Horseshoe Kappale "Saturday Night" tuli toiseksi ja valittiin Help! -lehdessä "Kuukauden singleksi". Solistit kappaleessa "Saturday Night" on Ari Talkamo ja kappaleessa "Oh, What A Day" Jake Itävaara. Saman toisen sijan Levyraadissa Horseshoe sai vuonna 1982 kappaleella "Rodeo Romeo". Horseshoe teki vuonna 1975 albumin "First Kick" (BASF) ja vuonna 1983 albumin "Country Boys" (VIP Records). Horseshoen loistava basisti / laulaja Jake Itävaara soitti ennen Horseshoeta mm Haagalaisten Dave Lindholmin Ferris Wheel yhtyeessä -68 ja Arto Sotavalta & The Rogues -66, -69. Arto Sotavalta oli bändeineen vakituinen esiintyjiä Räkälän bändi illoissa. Harjoitteli myös Ostarin kellarissa. - muistan, Arto ”sotajalka” sanottiin, Haagan oma poika oli todella suosittu ”Räkälässä”. Olin Artsin Roguesin bändin roudarina ja VW Kleinbus kuskina muutamilla keikoilla 60-luvulla Roudattiin bändi kamoja Natsalle ja koulujen bileisiin Timo "Snellu" Snellman kanssa. Hasse harrastukset ovat tänä päivänä 2018 tennis ja laskettelu SM tasolla (ikämiehet) ja rumpalina The Bottles yhtyeessä joka nykyisin kulkee nimellä Lazy Mungo. The Bottles ja Jussi Raittinen esiintyivät mm NOUSEVA -illan Haagan IDA - Ravintolassa 2.10.2010. Hasse myös soitta ja laulaa tällä Nousevan aloitussivuilla minun säveltämän ja sanoittaman laulun Elämä Laukkaa.
Tauno Söder haitarin kanssa ja Pia Hattara 1956. Kuva YLE Näyttelijä Tauno Söder. KUVA on suomalaisesta elokuvasta (Anu ja Mikko) vuodelta 1956. "Kalle" Tauno Söder ja "Amerikan Mari" Pia Hattara. Sen on ohjannut Ville Salminen ja tuottanut Mauno Mäkelä. Elokuvan ensi-ilta oli 30. marraskuuta 1956 Helsingin Bio-Biossa ja Tuulensuussa, Tampereella teattreissa Maxim ja Petit sekä Turussa Casino- ja Olympia-teattereissa. Tauno Huugo Söderin perhe muuttivat Tolarintie 8 Y, Lapset, - Kimmo ja Päivi. Tämä Kimmo, teki mm mittavan työn Hesa Cupin organisaatiossa Cupin alkuvuosina 80 -90 luvulla. Tauno oli yksi Televisioteatterin vakionäyttelijöistä ja toimi useissa muissakin teattereissa. Elokuvan puolella Söder näytteli myös pieniä sivuosia useissa Suomen Filmiteollisuuden ja Fennada-Filmin elokuvissa. Söder näytteli myös murharyhmän etsivää Matti Kassilan Komisario Palmu -elokuvissa. Komisario Palmun erehdys, Kaasua, komisario Palmu!, Tähdet kertovat, komisario Palmu. 1960-luvun lopulla Söder näytteli myös kahdessa Spede Pasasen elokuvassa, Näköradiomiehen ihmeelliset siekailut ja Pohjan tähteet. Söder aloitti mahtavan uransa 1954 (Majuri maantieltä) joka oli rillumarei-tyyppinen farssielokuva. Hänen viimeiseksi elokuvarooliksi jäi (Onnellinen mies) 1979. Elokuva perustuu Arto Paasilinnan samannimiseen romaaniin.
The Swaggers vas; Esko Liestevaara, Jukka Saarelainen, Christer Nyberg ja Raimo Wickman 1966. Kuva©Swaggers/nouseva
Kitarayhtye The Swaggers
Swaggers´in perustajajäsenet 1965 olivat Jukka Saarelainen (rumpu) Pastori Jussilaisentie 7 P, Esko Liestevaara (basso) Tolarintie 8 V, Raimo "Jallu" Wickman (kitara/laulu) (Näyttelijäntie 22) ja Christer Nyberg (kitara/laulu) (Pakila). Bändin kitaristit olivat treenanneet kitarasointuja nuoriso-ohjaaja Sylvi Honkavaaran Ohjaajantie 5-7 S kotona Aarne Lauliaisen opastuksella. Harjoituskämppä oli Pohjois-Haagan ostarin "Räkälän" alakerrassa. Chister Nyberg toi yhtyeeseen musiikillisia taitojaan. Demarien Tri -kerhonkautta saivat aluksi keikkoja ympäri Suomea. Jukka muistelee; -menestys oli huikeaa taitoihin nähden. Maaseudulla riitti, että bändi oli Helsingistä. Keikkoja tehtiin yleensä demarien hallitsemille työväentaloille ja kaupunkien ensimmäisiin nuorisokerhoihin. Kokkolaa myöten Daf -autolla keikkailtiin ja suosio oli hurjaa. Ohjelmistossa oli 15 -20 kappaletta, osa rautalankaa ja osa laulettuja biisejä. Englantia ei osannut kukaan, joten sanat kopioitiin levyiltä niin kuin ne kuulostivat. Oikeakielisyyden kanssa sillä ei ollut mitään tekemistä. Tytöt kiljuivat, nimmareita jaettiin ja ihailija-postia tuli. Aarne Lauliainen kuskasi hihna vetoisella DAF:lla neljää soittajaa ja bändi kamat kattotelineellä pitkiäkin matkoja keikoille. Pojista tuntui oudolta keikan jälkeen kävellä Haagassa, kukaan ei vilkaissutkaan perään. The Swaggers soittivat Me Nuoret TV-ohjemassa 1966 Kaipaan sua -kappaleen. Keikkapalkkio taisi olla 12 -markkaa./ per nuppi. Myöhemmin ihme, oltiin mm samoissa esityksessä The Lollipops bändin kanssa. Alkuun bändikamat oli tosi tiukassa. Kaikki soittajat olivat työläisperheiden lapsia. Rahaa ei liiemmälti ollut. Kitarat olivat alkuun kaikupohjakitaroita joihin oli asennettu halvat mikit. Liestevaaran Eskolla oli 60 -W Teleste vahvistin ja itse tehty kaiutin. Jallu soitteli saman vahvistimen kautta kitaraansa. Christer osti myöhemmin 40 -W Dynacord vahvistimen kaiulla, mikä oli suuri investointi sen ajan palkoilla. Jukalla rumpuina harjoituksissa oli ikivanha virveli ja haihatin, sekä kimeä-ääninen lautanen. Keikoille vuokrasin aina rummut yhdeltä kaverilta. Myöhemmin The Swaggers kokoonpano muuttui ja myös nimi Mister Five. Häkkisen veljekset tulivat mukaan "Kenne" (laulu) ja "Cisse" (kitara). Christer Nyberg siirtyi kosketinsoitimiin. Jallu lähti armeijaan leipiin. Mainittakoon vielä että ”Jallun” vanhempi veli ”Cassu” joka oli meille Haagan ELVIS. Lauloi 70-luvulla Los Ekos bändissä.
=================================================
TARINOITA JA TAPAHTUMIA VUODESTA 1956 >
Pentti Poutanen ja Fiat 500. 1960v . Kuva©Markku Poutanen Talonmiehen "Penan" Fiat 500 Poutasen Pentti osti fiuden 1960 Fiat 500 Giardinieran. Farmarimme oli kaappariovinen; - muistan kun ängettiin koko perhe sisään ja lähdettiin Heinävedelle melkein 400/km. Aina oli hirveä määrä tavaraa mennessä. Kerran kun lähdettiin, niin piti jättää kaikki autonpenkit tallille, paitsi tietysti Penan penkki ja me muut istuttiin tavaroiden päällä. Oksennettiin monta kertaa matkanaikana, kun tiet olivat silloin suurimmalta osata suomessa öljysorateitä tai hiekkateitä. Saatettiin jonkin verran kiukutella, myönnettäköön. Pena oli onnenkukkuloilla, luu ulkona ja vihreä Nortti pyöri aina huulessa. Faija osti seuraavaksi "muka" isomman auton Fiat 600. Ajella piti, kun auto oli; - kerran taas mentiin Seutulan lentokentälle katsomaan lentonäytöstä joskus 60-alussa. Matka Haagasta meillä kesti yli kaksi tuntia jonossa. Autoon ei saanut missään nimessä oksentaa, se oli laki. Minulla tuli äkkinäinen pikaoksennus, ajattelin mihin nyt hemmetissä rojautan, omasta kauluksesta sisäänkö? Ei, - päätin että faijan niskaa, ei se suutu. Nousin ja otin faijan paidankauluksesta kiinni ajonaikana ja rojautin koko satsin niskaan, hirveä dunkkis tuli. - sanoin, sori isä. Tilanne oli ohi, vähän jännitti kun pysähdyttiin ja faija otti rauhassa paidan pois. Rupesi kehumaan; - hyvä Markku, nyt ei auto sottaantunut. Äitini nakkasi niskojaan ja jatkoi; - ei ongelmaa, minulla on huomenna Helinin Ailin kanssa just pesutupa. Aili oli äitini kanssa rappujen suursiivouskaveri. Tämän Fiat huuman jälkeen faija hommasi etuvetoisen ja rattivaihteisen DKW F11, ja sen jälkeen tuli useampia Saab 96. Filmi - Fiat 500 Giardiniera (1960)
Markku, isänsä etuvetoisella Auto Union DKW F11 autolla, talvella 1968. Kuva©Markku Poutanen Auto Union oli saksalaisten neljän automerkin: DKW:n, Horchin, Wandererin ja Audin yhdistymä, joka valmisti tavallisten autojen ohella myös kilpa-autoja. Vuoden 1969 lopussa DKW -autoja oli Suomessa rekisterissä runsaat 3 500 kappaletta ja se oli tilaston 25. sijalla. Suomessa Auto Unionin maahantuojana toimi Oy Veho Ab. Isäni opetti minun ajokorttiani ”möllin” kilvillä eli harjoitusluvalla. Teoriatunteja käytiin autokoulussa ja suoritettiin tentti. Tässä samaan aikaan suoritettiin ajoharjoittelua, maltillinen kyllä näissä faija oli. Oltiin ajelemassa, ei huutanut tai karjunut jos jossain stiplasi. Faijalla oli oma tapa tuoda virhe tietooni. Sormilla naputteli ovea, silloin piti korjata ajovirhe jos kerkesi tai selostaa minkä virheen teki. Kotiin tullessaan saatettiin joskus jonkin aikaa olla omissa oloissa. Ajokorttini tuli silloin maksamaan kaiken kaikkiaan muistaakseni 120mk. Äitiäni Pena opetti ensin; - muistan, kerran lähtivät hakemaan mummoa Vallilasta kylään ja äitini harjoitteli ajoa. Heille tuli kova kina jostain Mäkelänkadulla, äitini sanoi, - nyt riittää ja pysäyttivät auton. Äitini sanoi, - mene sinä hakemaan mummosi, minä lähden takaisin Haagaan bussilla. Pena jatkoi matkaa ja äitini jäi Mäkelänkadun kansakoulun kohdalla olevalle pysäkille. Pena ja mummo tulivat takaisinpäin Mäkelänkatua pitkin ja ajoivat pysäkin ohi missä äitini seisoi. Olivat ohittamassa pysäkkiä, mummo sanoi, - ihan kun Aune seisoo tuossa. Pena ei puhunut mitään, vaan jatkoivat matkaa Haagaan. Äitini tuli myöhemmin, mummo sanoi, - ihan oli sinun näköinen äsken yhdellä pysäkillä kun tultiin. Isäni ja äitini eivät keskenään maininneet mitään. Äitini kyllä aikoinaan kortin sai, mutta ajot jäivät vähäiseksi.
Perunahevonen Pastori Jussilaisentie 7;n kohdalla. Kuva©TA/Markku Poutanen Perunahevonen Muistan kerran, vuosi taisi olla 1957. Perunakauppias tuli hevoskärryineen meidän pihalle. Pryyy..polle -kuski sanoi ja "hepokatti" pysähtyi Pastori Jussilaisen 7 talon eteen. Sillä oli kärryissä peruna- ja porkkanasäkkejä sekä muita juureksia. Ostaa sai perunoita säkki tai kappakaupalla. Mammat keräsivät aina rikkalapioilla hevosen paskat kukkaravinteeksi. Me pojat ja tytöt pyörimme kauppiaan mukana huutamassa joka rapun alakerrassa niin kovaa kun jaksoimme. Rappu kaikui PERUNOITAA!.... PERUNOITAA!.... PERUNOITAA! Asukkaita tuli pihalle kärryjen luo ja aina syntyi pieniä jonoja. Alkuaikoina ostivat suuria määriä talveksi. Myöhemmin kyllä vähenivät hankinnat, kun kerrostalossa ei ollut kunnon kylmäkellareita. Siksi ei voinut ostaa liikaa niiden itämisen ja säilymisen takia. Kärryt olivat tyhjät ja kauppias oli lähdössä Ruskeasuon talleille. Pyydettiin hevoskyytiä, minä, broidi ja Loimukosken Jorma - hypätkää vuo pojat kyytiin, kyllä se passaa. "Hepokatti" löntysteli Pastori Jussilaisentietä alas ja iso lauma kakaroita juoksi perässämme, me kolme "sankaria" kyydissä. Matka jatkui Huovitielle ja siitä edelleen Liimataisen Esson ohi Keskuspuiston metsään. Hevosen häntä nousi yht`äkkiä ylös ja rupesi valtavat pallukat tippuu hännän alta. Oltiin huuli pyöreänä H-Moilosena ja pidettiin nenästä kiinni. Ei ymmärretty hyppää pois kyydistä, vaan popsittiin porkkanoita. Loppujenlopuksi oltiin Ruskeasuon hevostalleilla ihmettelemässä kopukoita. Ilta hämärtyi, tuli nälkä ja ajateltiin onkohan ne kotona huolissaan meistä, pitäisikö lähteä jo kotiin. Olivat olleet todella kovasti huolissaan. Loppujen lopuksi poliisien ja naapureiden kanssa meitä etsivät pitkin Haagan metsiä sekä olivat myös naaraamassa meitä Sammakkolammesta. Varma selkäsauna oli siis tiedossa kun tajuttiin tilanne. Aina kun nähtiin Musta - Maija ajelemassa, hypättiin ojaan piiloon. Ajateltiin että ne etsii meitä, niin kuin etsivätkin, mutta ei uskallettu näyttäytyä. Oltiin Ilkantien metsässä marjoja popsimassa nälkäämme joka oli oikein rämesuota silloin. Musta-Maija ajoi Ilkantiellä, taas jouduttiin hyppäämän suohon piiloon ja joltain hukkui kenkä siinä hässäkässä. Oltiin koko poikatroikka todella märkiä kun, uitetut koirat ja yltä päältä kurassa. Illalla myöhällä kolme (7v) "sankarit" hiippaili kotiin, eikä naurattanut kun soitettiin ovikelloa. Ovi aukesi ja selitettiin heti ummet ja lammet. Eivät enää raaskineet selkää antaa ja näin "tupen - rapinoilta" selvittiin. Kylvettivät ammeessa ja syöttivät, mutta ei saatu sinä iltana pumpernikkeleitä.
Eläintarhan ajot, moottoripyöräkilpailut. Kuva Helsingin kaupunginmuseo Eläintarhanajojen moottoripyöräilijät Ohjaajantie 5-7 tallissa 1959 – 1961 Muistan hyvin tämän ajan; - Ohjaajantien 5-7 taloyhtiön tallissa oli Eläintarhan ajojen aikana kaksi kuuluisaa kilpamoottoripyöräilijää. Ensin oli tämä hauska, rasvaletti Brittiläinen Peter Ferbrache vuosina 1959 ja 1960. Kilpapyörät olivat 350c luokan AJS, ja isomman luokan 500c Matchless. Eläintarhanajojen tuplavoittaja Ferbrache saavutti molemmilla pyörillään voiton 1959. Seuraavana vuonna 1960 voitto tuli 350c luokassa. Kaikki ajot käytiin faijan kanssa katsomassa ensin harjoitusajot lauantaina ja itse kisat äitienpäiväsunnuntaina. Saatiin aina eläintarhanajojen vapaaliput ja varikkokortit tältä meidän sankarilta, päästiin pyörimään kilpa-ajajien pilttuissa. Ihmeteltiin ja ihailtiin kaikkia kilpavehkeitä, autoja (Curt ”Curre” Lincoln) sekä pyöriä kun he niitä rassasivat. Tallissa ollessaan hän kävi meillä aina päiväkahvilla. Ensimmäinen kahvittelukerta jäi todella hyvin mieleen. Hänelle joku oli opettanut suomenkieltä kaksi sanaa. Tuli meidän eteiseen faijan kanssa ja sanoi äidilleni PERKELE ja kumarsi samalla. Äitini pelästyi, (luuli sanovansa päivää, jokin irvileuka oli sen hänelle opettanut). Olisiko ollut herra Siuru joka asui silloin Pastori Jussilaisentie 3-5 ja pyöri ajajien mekaanikkona silloin. Kahvinsa juotuaan sanoi toisen sanan, kiitos! – naurettiin kun osasi sanoa oikein. Muutenkin oli hauska-veikko, kielijä ei osattu mutta hyvin pärjättiin. Valitettavasti Peter Ferbrache menehtyi kilpa-ajojoissa 28 kesäkuu 1960. Hän oli Montesa moottoripyörätehtaalla virkailija. Toinen tallissamme oli Uusi - Seelantilainen Peter Pawson. Hän hallitsi ajojaan Norton-pyörän voitolla 1961, 500c luokka. Ohjaajantiellä silloin risiiniöljy haisi, kun nämä edellä mainitut kilpa-ajajat virittelivät ja kokeilivat pyöriään kadulla. Ajoivat joskus muutaman korttelirallin ja suoraan talliin piiloon säätämään pyöriään ennen kuin Sinivuokot (poliisit) kerkesivät Etelä-Haagasta paikalle. Kadun varsille kerääntyi aina paljon porukkaa imettelemään, kun kuulivat moottoreiden jyrinää. Olihan se todella kovaäänistä kun nelitahti kilpavehkeet päristelivät kadulla. Sain monet kerrat istuskella kilpapyörän päällä se oli mahtava tunne pikkupojalle (10v), kiva muisto. Tämä Eltsun kilpa-ajo buumi poiki siihen aikaan sen, me pojat rupesimme rakentamaan mäkiautoja kellareissa. Muistan kun mäkiautooni laitoin Peter Ferbrachelta tallille jääneen kilpapyörän ajo pleksin. Oikean autonratinkin asensin siihen, jonka löysin Pasilan kaatopaikalta. Ohjaajantie 12:ssa oli juuri muuttanut edesmenneen kilpa-autoilijan Pentti Keinäsen perhe. Pentti oli menehtynyt Cooper autolla Vaasan raviradalla järjestetyssä kilpailussa, heti Eläintarhanajojen jälkeen 24. toukokuuta 1959.
Nämä kaikki alla olevat ajot tuli nähtyä paikanpäällä livenä. Filmi - Peter Ferbrache tuplavoitto Eläintarhan ajoissa 1959 Filmi - Peter Pawson voitto Eläintarhan ajoissa 1961 Filmi - Eläintarhanajojen traaginen päätös 1963
Puluja räystäällä. Kuva AOP Pulut ammuttiin aikoinaan Haagassa
Pulut oli iso riesa 50-luvulla Pohjois-Haagassa ja niitä hävitettiin useasti ampumalla. Pulujen kokoontumispaikalla, Ohjaajantie 5-7 T polttouunin molemmin puolin räystäällä oleskelivat. Kerääntyivät yleensä laumoittaan jätteiden hävityspaikkojen läheisyyteen. Aikoinaan oli joka taloyhtiöissä oma polttouuni. Nyt uunit on hävitetty taloyhtiöstä ja jätteet kuljetetaan pois. Talonmies tilasi ampujan aina jostain kaupungin virastosta ja oli luvanvarainen ampuminen. Pulut levittivät paljon tauteja ja paskaa joka paikkaan että niitä ampumalla silloin hävitettiin. Niiden ampuminen ei onnistuisi tänä päivänä kiväärimiehen hillumisella kadulla. Tarina puluista; - kerroin kavereille että illalla tulee kiväärimies ampumaan puluja meidän räystäältä. Kaverit kuuntelivat korvat hörössä, - tullaan tsiigaa ja ampumaan kanssa. Oltiin jo hyvissä ajoin odottamassa polttouunin kohdalla, niiden "tipujen" lemppari paikassa. Meitä oli iso poikaporukka odottelemassa että milloin kiväärimies tulee. Pulut olivat illalla jo päät siiven alla ja simmut kiltisti kiinni. Änkesivät aina yöpuulle aivan lähekkäin toisiaan. Viereinen ei herää vaikka kaveri tippuu lyijy nupissa, kuin Ellun-kana kadulle. Meidän poikien (vapaaehtoinen) tehtävä oli kerätä veriset pulut säkkiin. Toiset vielä hiukan räpistelivät maassa. Jotkin pulut syöksyivät kuin Kamikaze flygarit todella pitkälle. Tippuivat vasta Ohjaajantie 8;n kohdalla, silloisen HOK kaupan kulmalle. Matkaa sinne oli noin 100-200m. Tunti, pari aina tämä kesti, en muista montako kertaa kävi ampumassa. Sama mies kävi myös Tolarintie 4;n puolella.
Talonmies Pena haravoimassa 50 -luvulla. Kuva©Markku Poutanen Talonmies Pena haravoimassa Ohjaajantie 5-7. T rapuun edessä 50 -luvulla. Siihen aikaan sai autot pysäköidä molemmin puolin katua. Ei ollut vuoropysäköintiä, mutta ei ollut paljon autojakaan.
Ohjaajantie 5-7 edessä ruuhkaa 50-luvulla. Kuva Lehtikuva Taksikuski Lauri Loimukoski ja Martta sekä poika Jorma muuttivat Ohjaajantie 5-7 T, 1956. Jorma oli meidän kiva pihakaverimme. Isänsä Lauri, oli ensimmäinen Taksikuski taloissamme. Myöhemmin tuli muitakin kuten kliffa Taxi-Ema joka piti talliinsa Pastori Jussilaisentie 3-5:ssa. Kuvan keskellä (saattaa olla, en tiedä), että Lauri tulee keikalta Taksi Pobedalla. Pobeda GAZ-M20 oli neuvostoliittolaisen GAZ -autotehtaan vuosina 1946–1958 valmistama automalli. Oldtimer gallery - cars: GAZ-20; tuotanto lienee jatkunut myöhempäänkin ja oli vuosikymmenten kestosuosikkeja juuri Takseissa.
Aleksei Kosygin Ohjaajantie 5-7 1964. Kuva©Markku Poutanen Neuvostoliiton pääministeri Aleksei Kosygin kävi Ohjaajantie 5-7:n saunassa Taloyhtiömme, Tolarintie 4-8 sauna oli puulämmitteinen -50,-60-luvulla, ennen siirtymistä sähkölämmitykseen. Saunapuut tuotiin pilkottuina yleensä Elannon kuorma-autolla Ohjaajantien 5-7 R-rapun eteen, mistä puut heitettiin ikkunanluukusta kellarin. Talomies Pentti "Pepa" Poutanen antoi nuorille puu-urakan. Häkkisen veljekset Kenne ja Kisse, sekä Holmströmin veljekset Tode ja Ede olivat useasti puukeikalla. Toki muitakin oli tienaamassa leffarahaa Kino-Haagaan. Keikasta tienasi kuorma-auton lavallisesta 50 pennistä - markkaa. Talonmiehen kotona käytiin sauna- ja pesutupamaksut maksamassa "tisuri” päivisin säännöllisesti. Muistan hyvin nämä ajat, niistä opin tuntemaan taloyhtiömme vanhempaakin porukkaa. Elettiin kuusikymmenluvun alkupuolta, keväällä kun lumet olivat jo sulamassa, vuosi saattoi olla 1964. Tsiigattiin kun Ohjaajantietä pitkin valui toistakymmentä upean, edustusautojen letka, - oli Chaika, Dodge, Chrysler ja Cadillacii ym, ja pysähtyi meidän saunarapun eteen. Häkkisen Kisse möläytti, -voi jummi-jammi, - näkisipä broidini Denkku. Mutta oli just silloin Koistiselle fillari-tsupparina. Koppalakit aukoivat edustusautojen ovia. Silloin Orelin Juha möläytti, - on meidänkin faijalla koppalakki. Kaikki, yhteen ääneen, - tiedetään, tiedetään, kun faijas on Ruhan- "Ratsupoliisi King" ja kantaa ruskeaa attaseasalkkua missä on maitopullo ja eväsleivät. Neuvostoliiton pääministeri Aleksei Kosygin astui autosta ulos. Holmström "Tode" möläytti kovalla äänellä, - missä Urkki. Siihen Atomi-Musse, - on linnassa. Teerikankaan Klasu jatkoi ja laukaisi, - ei näkynyt "Nokalla". Tämä vierailu oli talonmiehen perheellä tiedossa kun isännöitsijä Antero Nevaja oli siitä kertonut. Pääministerin oli tarkoitus tutustua suomalaisiin uusiin liitosalueisiin stadissa. Olivat valinneet tämän kohteen, kun samalla tutustuivat Ohjaajantiellä asuvan, veturinkuljettaja Koivulan kotiin. Aleksei halusi tutustua ensin suomalaisen taloyhtiön saunaa ja meni saunan rapun kellariin. Talonmiehen Pena hääräsi kontallaan saunaluukun edessä. Vihreä Nortti tippui huulesta, kun Kosygin sanoi stetson päässä selän takana, - "traast suits tavarets". Pena nousi ylös ja pyyhki handut housuihin ja löivät lapaa. Aleksei hymyillen, -daa, daa. Pena nyökkäili, nyökkäili hyvä et ei niska venähtänyt. Slobot menivät veturinkuljettaja Koivulalle, pihakaverimme Sepi ja Sirpa kurkkivat ikkunasta. Politrukki jengi teki lähtöä veturinkuljettajalta. Silloin Rynöskän muija huuti kovalla äänellä parvekkeelta Tapparille, - SYÖMÄÄN! - tulkaa SYÖMÄÄN! - täällä on kaalisoppaa. Tappari karjaisi takaisin mutsille, - oo hiljaa siellä, - täällä on Sloboja. Tappari jatkoi meille, - faija ei tykkää, kun tulee himaan ja mutsi syöttää Sloboille sen kaalisoppaa. Anna huutaa, - ne tykkää kaalisopasta. Samalla Saarelaisen Jukka rupesi kehuu meille, - mun mutsi on Auroran sairaalassa duunissa ja siellä kävi Nikita Hrustsov ja se sekstasi mutsin handulle. Revettiin nauraa ihan kippurassa. Tode sanoi Jukalle, - tuo se mutsis tänne, että näyttää sitä handuu meille. Jukka suuttui ja tuli ihan punaiseksi. Veturinkuljettaja Koivulan skidit Seppo ja Sirpa tulivat silloin ulos polleina, kun vieraat olivat lähteneet. Oltiin heti utelemassa miten meni, - söittekö liepuskaa ja hapankaalia. Tode nälvi lisää Jukalle ja alkoi snadi fragis. Lopettakaa jo huudettiin. Kenne kääri jo hihoja, että pääsee messiin fragikseen. Mentiin kaikki väliin. Uskotaan, uskotaan, sanottiin Jukalle. Hyvä, sano Jukka. Se on tosi juttu ja vakuutti meille näin; - "vannon, kautta kiven ja kannon tai mörökölli mut skruudatkoon" - hyvä Jukka!
Pastori Jussilaisentie 3,n kaupat. Koistinen - Eronen - Karttunen. Kuva T.A - Markku Poutanen
Pastori Jussilaisentie 3-5,n kaupat: Koistinen - Eronen - Karttunen. Tällä paikalla kauppias Koistinen aloitti liha / sekatavara kauppansa 1956. Kauppa tuli kun tilauksesta, asukkaat olivat juuri muuttaneet uusiin asuntoihinsa. Joulukinkut sieltä tilattiin, monilla asukkailla oli heti tili kauppaan ja tilipäivinä hoitivat maksut. Kaupan sisätiloissa, erillisellä seinällä erotettiin lihakaupan ja sekatavarakaupan puoli toisistaan. Tämä kulmakauppa oli 3-5 E -portaan vieressä. Kauppiaiden maito / leipä tuotteen ostettiin 3-5 F -rapun vieressä olevasta pienemmästä puodista. Seuraavaksi hänen jälkeen tuli kauppapaikalle jatkamaan, kauppias Eronen. Kauppa pysyi pystyssä vielä joten / kuten kannattavana, kun viimeinen kauppias Karttunen tuli. Taso kyllä rupesi laskemaan kilpailun myötä, autoilla haettiin ostokset jo kauempaan isommista marketeista. Näin kivijalkakaupat tekivät lopullisen kuoleman.
Koistisen aloittaessa 50-luvulla; - muistan, useampi näistäkin taloissa asuvista pojista oli tsupparina, polkupyörälähettinä kauppiaalle. Tsupparipyörä on kolmipyöräinen polkupyörä. Edessä kaksi pyörää, joidenka välissä on iso kuljetuslaatikko. Tsuppareista; - muistan, kun Dennis Forsell, Häkkisten Cissen ja Kennen iso broidi lähti keikalle Pastiksen mäkeä ylös polkemaan. Laatikko oli aivan täynnä ruokaa. Me pikkupojat, minä mukaan lukien juostiin Denkun perässä ja laulettiin; tsup, tsup, tsupparii Koistisen pientä tsupparii. Samalla ammuttiin ritsoilla hänen hikiseen selkäänsä paperipalloja. Denkulta paloi pelihousut, lähti ottamaan kiinni ja antoi meille kunnon tupen-rapinat. Lähikauppoja Pohjois-Haagassa oli useampia, Pastori Jussilaisentie 1 oli pitkä HOK. Muita kauppoja oli Näyttelijäntie 1, aloitti Sorsakosken Liha -55 ja sittemmin samalla paikalle tuli Hult Liha jatkamaan. Tässä samassa matalassa rakennuksessa oli mm siihen aikaan 50-luvulla Pohjois-Haagan ensimmäinen posti. Tolerintie 8;n asukkaat ostivat pienet päivittäistavarat Ohjaajantie 8;n kivijalassa olevasta HOK kaupasta, joka myi pelkästään maito ja leipomotuotteita. Tietysti me nuoret, ostimme sieltä filmitähti purkat ja Fazerin Kiss-Kiss karkkeja jos oli rahaa. Näitä lähimyymälöitä oli aikoinaan lähes kymmenkunta Pohjois-Haagassa ja tänä päivänä taitaa olla yksi tai kaksi elintarvikemyymälää.
================================================
Tolarintien 8:ssa remonttiaikaan, muistaakseni asukkaat olivat silloin evakossa 1991. Kuva©Markku Poutanen
Tolarintie 8-piha, taustalla Tolarin kansakoulu 1991. Kuva©Markku Poutanen
Tolarintie 4 pihatöissä huoltomiehet Nevalainen, Poutanen ja Niemelä 1979. Kuva ©Markku Poutanen
Tolarintie 8. 2009. Kuva©Markku Poutanen
Marja ja Eila Liestevaara 2013. Kuva ©TA-Nouseva
Pihakeinussa Tolarintie 8. 2014. Kuva ©Markku Poutanen
================================================
Talonmiehet Yrjö Hirvi ja Pentti Poutanen 80-luvulla. Kuva©Markku Poutanen Ensimmäiset ja edesmenneet talonmiehet muistelevat työaikojaan. Yrjö Hirvi työskenteli Tolarintie 4:ssa ja Pentti Poutanen Tolarintie 8 puolella. Yrjö Hirvi muutti Kannelmäen kiinteistöihin talonmiestehtäviin joskus 60 -70 -luvulla.
Talonmies Pentti ja Aune Poutanen työntouhussa 1977. Kuva©Markku Poutanen
Martti "Hossi" Poutanen s. 16.05.1949 - k. 02.08.2019
Tänä päivänä Tolarintie 4 ja 8 talot Päivitetty 20.10.2019 Copyright©Markku Poutanen Jaa Facebookissa |
Tolarintie 4-piha 1956.Kuva Foto Reino Pekkonen. copy.PHK
